Olkiluoto 3:n säännöllisen sähköntuotannon aloitus siirtyy huhtikuun alkuun. Loviisan ydinvoimalat jatkavat tuotantoaan vuoden 2050 loppuun. Ydinvoiman osalta Suomessa on koettu viimeisen vuoden aikana niin onnistumisia kuin tappioita. Voisivatko pienydinvoimalat olla ratkaisu ydinvoimalaitosten ongelmiin?
Olkiluoto 3
Teollisuuden Voima ilmoitti torstaina 16. helmikuuta Olkiluoto 3:n säännöllisen sähköntuotannon aloituksen siirtyvän jälleen kerran. Tällä kertaa aloituspäiväksi on ilmoitettu 4. huhtikuuta, mutta koekäyttö aloitetaan jo maaliskuun alusta. Vain vajaata viikkoa aikaisemmin TVO ilmoitti säännöllisen sähköntuotannon alkavan maaliskuun aikana.
Tällä kertaa viivästyksen syyksi on kerrottu venttiilivika. Kyseessä on ylipainesuojaukseen tarkoitetussa paineistimen varoventtiilissä, joka ei läpäissyt sille asetettuja raja-arvoja. Vastaavia venttiilejä on OL3:ssa yhteensä kolme kappaletta, jotka nyt huolletaan ja tarkastetaan.
Vuoden 2022 alkupuolella ennustettiin, että Olkiluoto 3 saataisiin käyttöön keväällä, josta sitä pikkuhiljaa siirrettiin kohti kesää. Lopulta aloitukseksi sanottiin heinäkuu, mutta koekäytössä ilmeni ongelmia, joita selviteltiin vielä syksyllä. Silloin syyksi ilmoitettiin syöttövesipumppuihin tulleet säröt. Vielä joulukuussa kuitenkin arveltiin säännöllisen sähköntuotannon aloitukseksi helmikuu 2023. Sittemmin syöttövesipumppuihin päätettiin vaihtaa muun muassa kestävämmät juoksupyörät, joka siirsi aloituksen maaliskuulle.
Kaiken kaikkiaan Olkiluoto 3 on myöhässä alkuperäisestä valmistumisaikataulusta jo 14 vuotta. Tämä on pitkä aika osien ja automaation kehittymisen kannalta. Koekäytön aikana on paljastunut, että osien joiden olisi tullut kestää, kuten syöttövesipumput, eivät ole kestäneet edes koekäyttöä. Tämä herättää monissa huolta OL 3:n turvallisuudesta.
Loviisan ydinvoimalat
Loviisan ydinvoimalat 1 ja 2 ovat saaneet valtioneuvostolta luvan jatkaa energiatuotantoa aina vuoden 2050 loppuun saakka. Fortumin omistamat ydinvoimalat läpäisivät laajat turvallisuusarviot, joissa vuonna 2027 ja 2030 erääntyviä käyttölupia päätettiin jatkaa. Vuonna 1977 ja 1981 aloittaneet ydinvoimalat ovat Suomen vanhimpia ydinvoimaloita. Niillä on edelleen tärkeä asema Suomen sähköntuotannossa ja ne vahvistavat maamme sähköomavaraisuutta, jolla on alentava vaikutus sähkön hintaa.
Erityisen tärkeäksi ydinvoima on noussut uusiutuvan energian rinnalla, jonka tuotanto on kovin riippuvainen otollisista olosuhteista, kuten säästä. Ydinvoimaa käytetään tasaavana sähköntuotantona, jonka tuotantokapasiteettia on helpompi säännellä tarpeen mukaan. Uusiutuvan energiatuotannon lisäännyttyä on käynyt selväksi, että tasaiselle energiatuotannolle on tarvetta. Se vähentää sähkön hinnan heittelyä.
Olkiluoto 1 ja 2
Olkiluoto 1 ja 2 ovat identtisiä ydinvoimaloita, jotka on varustettu kiehutusvesireaktorilla. Olkiluodon alkuperäiset ydinvoimalat aloittivat toimintansa jo vuonna 1978 ja 1980, ja jatkavat näillä näkymin sähköntuotantoa vuoteen 2038 asti. Laitokset toimivat jo jatkoajalla, joka uusittiin vuonna 2018. Ydinvoimaloiden kuntoa arvioidaan vähintään 10 vuoden välein.
Hanhikivi 1
Fennovoiman tilaama Hanhikivi 1 oli ehtinyt jo aloittamaan rakennustyöt Pyhäjoelle, kun Venäjän sota Ukrainaa vastaan pysäytti hankkeen. Syynä tähän oli laitoksen toimittajaksi ja osaomistajaksi valittu RAOS, joka on Venäjän valtion ydinenergiayhtiön Rosatomin tytäryhtiö. Nimellisesti hanke kaadettiin viivästyksien takia, mutta painavimpana syynä pidetään sotaa. Fennovoima purki sopimuksen viime vuoden toukokuussa.
Hanhikiven oli määrä olla valmis vuonna 2029 ja sen arvioitu tuotantoteho olisi ollut 1200 megawattia.
Ydinvoiman tulevaisuus Suomessa
Takaiskuista huolimatta ydinvoiman tie Suomessa ei suinkaan ole tullut päätökseen. Ydinvoima on nauttinut viime vuosina kaikista energiantuotantomuodoista suurinta suosiota kansalaisten keskuudessa, vaikka EU on myöntänyt ilmastomerkin ydinvoimalle vain määräajaksi. EU haluaa taksonomia luokituksilla ohjata sijoittajia vihreämpiin valintoihin. Jos ydinvoima ei määräajan päätyttyä saa jatkoa, voi tämä merkitä sijoittajien katoamista ydinvoimahankkeilta.
Ydinvoiman suurimpia ongelmia ovat ydinvoimalaitosten rakentamisen kesto. Yhden ydinvoimalan rakentaminen kestää yleensä noin 4-8 vuotta, mutta kuten Olkiluodon tapaus osoittaa, siihen voi mennä jopa yli parikymmentä vuotta. OL 3 on 14 vuotta myöhässä alkuperäisestä tavoiteaikataulustaan. Mitä enemmän käyttöön otetaan uutta tekniikkaa, sitä suurempi riski on, ettei laitos valmistu ajallaan.
Ydinvoimaloiden rakentaminen on myös kallista. Esimerkiksi OL 3 on jo nyt maailman kolmanneksi kallein valmistunut rakennus, jonka hintalapuksi on arvioitu yli 10 miljardia euroa ja summa kasvaa edelleen. Tavallisesti ydinvoimaloiden hinnat ovat olleet noin 4-6 miljardin euron luokkaa.
Pienydinvoimalat
Suurten ydinvoimahankkeiden ongelmat ovat saaneet yhtiöt pohtimaan halvempia ja nopeampia vaihtoehtoja tuottaa energiaa. Tällä hetkellä todennäköisin vaihtoehto on pienydinvoimalat eli niin kutsutut SMR-voimalat (Small Modular Reactor). Kotimaisista yhtiöistä ainakin Helen ja Fortum ovat kertoneet olevansa kiinnostuneita SMR-voimaloista ja selvittävänsä niiden potentiaalia.
Pienydinvoimaloiden etuina pidetään kustannustehokkuutta ja siirreltävyyttä. SMR-voimalat voitaisiin valmistaa sarjatuotantona, mikä alentaisi voimaloiden hintaa ja nopeuttaisi rakentamista merkittävästi. Nykyiset ydinvoimalat ovat uniikkeja ja sisältävät paljon räätälöityjä ratkaisuja, mitkä osaltaan nostavat hintaa.
Pienvoimaloiden on suunniteltu tuottavan joko sähköä tai lämpöä tai molempia ja ne voisivat sijaita sekä maalla että merellä. Yksi pienydinvoimala on teholtaan muutaman sadan megawatin luokkaa, mutta pienuutensa ansiosta niitä voisi olla useampia ja etenkin merellä olevia voitaisiin siirrellä sinne missä tarve on.
Pienydinvoimalat toisivat myös tarpeellista joustavuutta sähköntuotantoon. Yksi uusiutuvan energian ongelmista on ollut, että parhaimmillaan se tuottaa enemmän sähköä kuin Suomessa tarvitaan, mutta se on kovin riippuvainen säästä. Tällöin voitaisiin valjastaa käyttöön SMR-voimalat, joiden säätely olisi huomattavasti helpompaa kuin isompien voimaloiden.
Pienydinvoimaloihin liittyy vielä paljon kysymyksiä, kuten kaavoitukseen ja sääntelyyn liittyviä epävarmuuksia, sekä ydinvoiman synnyttämän jätteen loppusijoitteluun liittyvät kysymykset, mutta yleisten arvioiden mukaan Suomessa voisi jo vuonna 2028 olla ensimmäinen SMR-voimala.
