Turvetuotanto on kallis ylläpidettävä energiantuotantotapa -

Sisällysluettelo

Turve pitäisi olla tuttu asia suomalaisille. Ei ainoastaan siksi, että se on viime aikoina ollut uutisten ja politiikkojen tapetilla, vaan myös siksi, että Suomesta lähes kolmasosa eli noin 9,08 miljoonaa hehtaaria on suo- ja turvealuetta. Turvetta on siis kaikkialla Suomessa, eniten Pohjois-Suomessa ja vähiten Ahvenanmaalla. Mutta miksi turve ei ole yhtä tunnettu kuin tuhannet järvemme tai yhtä tunteita herättävä kuin kotimainen metsä?

Turvetta on Suomessa paljon, miksi sitä ei voisi hyödyntää energiantuotannossa?

Suomen 9,08 miljoonan hehtaarin turvesoista lähes puolet on ojitettu metsätalouden käyttöön, 0,3 miljoonaa hehtaaria maatalouden käyttöön ja noin 0,07 miljoonaa hehtaaria turvetuotannon käyttöön. Luonnontilaisia turvesoita on jäljellä vajaa puolet, joista noin 1,3 miljoonaa hehtaaria on suojeluksen alaisia, suurin osa sijaiten Pohjois-Suomessa.

Turvetuotanto on alaltaan siis varsin pieni ja tuottajien mukaan maksimissaan 2 % ala Suomen soista riittäisi turveteollisuudelle mainiosti. Tämä ehkä voitaisiin vielä hyväksyä, jos suoalueita voitaisiin jakaa – ottakaa hieman tuolta ja toinen täältä. Mutta, jotta turpeen keräys olisi kannattavaa turvealueen tulee olla mahdollisimman suuri, runsaasti turvetta sisältävä ja vapaa maankäytön rajoituksista ja omistuksista. Näitä on Suomen suoalueista arviolta vain 260 000 hehtaaria ja ne ovat alueina luonnonsuojelun kannalta arvokkaimpia. Käytännössä turvetuotanto vaatii tämän kaiken käyttöönsä.

Kilpailuta uusiutuva energia

Onko turve uusiutuvaa energiaa?

Turve on ongelmallinen. Kun turvesuo on luonnontilassa, se on meren jälkeen maailman toiseksi tehokkain hiilinielu. Soiden arvioidaan sitovan hiilidioksidia keskimäärin 890–1 110 kiloa vuodessa hehtaaria kohden. Se on yli 10 kertaa enemmän kuin mikään muu ekosysteemi maailmassa. Mutta heti kun turvesuohon kosketaan, se muuttuu saastuttajaksi. Esimerkiksi, ojitettu suo vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia 5 550 kiloa hehtaaria kohden vuodessa. Ja jos puhutaan turpeesta energianlähteenä, sen polttaminen vapauttaa enemmän hiilidioksidia kuin kivihiilen käyttäminen, jonka käytöstä energiateollisuudessa luovutaan vuoteen 2029 mennessä. Turpeen uusiutuminen on myös hidasta, se kestää arviolta 6 000–8 000 vuotta. Vertailukohteena voidaan käyttää puuta, josta tuotetaan energiateollisuudelle biopolttoainetta. Sen uusiutuminen kestää noin 60–80 vuotta.

Turvetuotantoa suolla — Turpeen keräys vahingoittaa luontoa ja kiihdyttää vesistöjen rehevöitymistä.

Poliittinen skisma turvetuotannosta

Turvetuotannon merkittävä lisääminen sai sysäyksen 1970-luvun öljykriisistä sekä polttoöljyn ja kivihiilen vuosittain kiristyvästä verotuksesta, jonka seurauksena Suomen valtio päätti lisätä turvetuotantoa 1980-luvulla. Turvetta voitiin pitää silloin kannattavana energianlähteenä ja turvetuotanto vähensi Suomen riippuvuutta muista maista energiantuotannon suhteen. Edelleenkin turve kattaa Suomen energiantuotannosta noin 4 % ja turpeen puolestapuhujat vetoavatkin, onko järkevää lakkauttaa omatuotanto, jotta voimme ostaa esimerkiksi Venäjältä energiaa, joka on tuotettu öljyllä, maakaasulla ja kivihiilellä?

Vuonna 2005 alkanut päästökauppa EU-maissa, joka entisestään kiristyi vuonna 2011, vähensi huomattavasti turpeen käytön kannattavuutta. Samaan aikaan kun turpeen kilpailukyky on päästökaupan myötä heikentynyt, koska turpeen co2-päästöt ovat niin korkeat, on Suomen valtio tukenut turvetuotantoa erilaisin veroalennuksin ja tuin vuodesta toiseen. Turve on kiikkunut kirjaimellisesti omassa luokassaan, sillä sen luokittelu uusiutuvaksi tai fossiiliseksi energialähteeksi ei ole ainoastaan aiheuttanut erimielisyyttä tiedepiirejä myöten, mutta sen saama erityiskohtelu on aiheuttanut runsaasti skismaa energiateollisuudessa. Toisaalta turpeella on ollut merkittävä tehtävä puunpolttovoimaloiden käytössä, eikä turpeen polttoa ole haluttu korvata kivihiilellä. Toisaalta EU on antanut jäsenmailleen vapaat kädet turpeen verotukseen, sillä sitä ei ole koettu EU:n kannalta merkittävänä energianlähteenä. Suomen lisäksi turve on merkittävä energiavara vain Irlannissa, joka on luopumassa siitä vuoteen 2029 mennessä. Ruotsissa turpeen käyttö on huomattavasti vähäisempää.

Totuus turpeesta

Todellisuudessa turpeen omatuotanto ei ole kovin vakaata. Sen tuotanto on riippuvainen sääolosuhteista. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran viime vuoden julkaisussa todetaan, että 2010-luvulla turpeen varastotilanne oli useampana vuonna huomattavasti heikompi kuin mitä lakisääteisesti oli vaadittu. Turpeen työllistävä vaikutus taas oli Tilastokeskuksen mukaan vain 1 400 henkilövuotta, mikä toki yksittäisille paikkakunnille on kova isku, mutta turveala saa valtiolta tukia turveyrittäjien uudelleen työllistymiseen suhteessa enemmän kuin esimerkiksi paperitehtailta irtisanotut. Valtiolle tulee kuitenkin halvemmaksi maksaa turvetuotanto alas, kuin ylläpitää energiantuotantoa, jonka päästömaksut ja verotukien yhteissumma on enemmän kuin hyöty.

Mitä turvetuotannon tilalle?

Turpeen energiakäytön korvaajaksi kaavaillaan pääasiassa uusiutuvia energialähteitä, ydinvoimaa, lämpöpumppuja ja energiankäytön tehostamista. Etenkin biomassalla ja tuulivoimalla nähdään merkittävä rooli turpeen sijaisina. Toisaalta metsähaketta tarvittaisiin niin paljon, että se tuo mukanaan samat ongelmat kuin turve: metsän hakkuu pienentää hiilinieluamme useiksi vuosikymmeniksi, sillä on tuhoisat vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin. Sitra suositteleekin turpeen korvaamiseen teknologioita, jotka eivät perustu puun polttoon, vaan esimerkiksi hukkalämmön hyödyntämiseen.

Mitä turve on ja kuinka paljon sitä on maailmassa?

Biologisesti määriteltynä turve on eloperäinen maalaji, joka syntyy kosteassa ja hapettomissa olosuhteissa, joissa kasvit hajoavat epätäydellisesti. Eniten turvetta syntyy alueilla, joissa lämpötila vaihtelee korkeasta alhaiseen mahdollistaen kasvien mahdollisimman nopean kasvun ja toisaalta hitaan hajoamisen.

Suomen ensimmäiset suot alkoivat kehittyä yli 10 000 vuotta sitten. Soistuminen on itseään voimistava prosessi, jota ylläpitävät suotuisat olosuhteet, kuten kosteus ja viileä ilmasto. Uusia soita syntyy Suomessa edelleen, kun metsät soistuvat, vesistöt kasvavat umpeen tai maa kohoaa rannikolla – siis erittäin hitaasti.

Suomessa turvesuo kattaa noin 29 % pinta-alastamme, mutta koko maailmasta turvesuo kattaa vain 3 % koko pinta-alasta. Turvesuoalueita on ollut enemmän, mutta suoalueita on niin meillä kuin maailmalla kuivattu maanviljelyn ja metsien käyttöön. Viime vuosikymmeninä suoalueet ovat vähentyneet dramaattisesti ilmastonmuutoksen ja ihmisen toiminnan tuloksena.

Komparate on vertailusivusto, jossa kilpailutat helposti ja nopeasti uusiutuvan energian sähkösopimukset kotiisi. Palvelu on sinulle maksuton, eikä sido sinua mihinkään. Valitsemalla uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön, et ainoastaan osallistu ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun, vaan tuet myös kotimaisen uusiutuvan energian käyttöönottoa.